perjantai 27. maaliskuuta 2015

Avioliittosimulaattori – Veera Nieminen

Nimi: Avioliittosimulaattori
Tekijä Nieminen Veera
Julkaistu 2013
Sivuja 267
Luokka: romantiikka / 84.24 NIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Omasta hyllystä

”Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani. Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa – ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” 

Tarina: Tyttö rakastuu varsinaissuomalaiseen poikaan ja poika rakastuu karjalaistyttöön, tarvitseeko tuore parisuhde enempää haasteita?  Lisää mausteita tähän rakkaussoppaan tuo kuitenkin  pojan perhe, johon kuuluu murrosikäinen pikkuveli, jäyhä appiukkokokelas ja vielä jäyhempi appiukon vanha velipoika. Nuoripari päättää testata rakkauttaan käytännössä ja Aino muuttaa Jussin kotiin kuukaudeksi. Alkaa todellinen avioliittosimulaattori. 


”Olen niin päättänyt jäädä tänne. Jos on ruotsinsuomalaisia ja suomenruotsalaisia, niin minusta tulee lännenkarjalainen.”

Ajatuksia: Oikeastaan tämä kirja yllätti. Odotin romantiikkaa ja huumoria ja niitä sain, mutta silti tämä kirja on jotenkin erilainen, ja tarkoitan positiivisesti erilainen. Tässä saa ihan rauhassa mietiskellä itsekin asioita ja kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi. Voisin hyvin lukea Ainon ja Jussin tarinaa lisääkin, koska uskon että materiaalia riittäisi jatkoteokseenkin, sen verran avoimeksi kaikki jäi, ja rakkaus on kuitenkin vasta alussa. Varmaa on, että haluan lukea Veera Niemisen kirjoja jatkossakin. 

Itseäni hymyilytti kovasti myös tuo murreongelma. Teininä vähän ”heilastelin” eräällä kesäleirillä oikein komean raumalaispojan kanssa. Poika oli oikein suloinen ja ihana, mutta rehellisesti sanoen en ymmärtänyt hänen, enkä hänen kavereidensa keskinäisestä puheesta juurikaan mitään. En tiedä oliko ilta nuotiolla juuri sen takia niin mielenpainuvan romanttinen, kun en ymmärtänyt puheesta muuta kuin sen pehmeän lämpimän soinnin. Puhelinnumeroita en suostunut vaihtamaan, koska siinä vaiheessa olin jo myöntänyt itselleni, ettei kommunikointi puhelimitse olisi mitenkään mahdollista. 

Suosittelen Aviolittosimulaattoria kaikille kotimaisesta viihteestä ja romantiikasta pitäville. Virkistävän omaperäisellä tyylillä kirjoitettu sukkelasanainen tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!