torstai 3. syyskuuta 2015

Vadelmavenepakolainen – Miika Nousiainen

Haaste 15: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut pitkään

Nimi: Vadelmavenepakolainen
Tekijä Nousiainen Miika
Julkaistu Otava 2007
Sivuja 270
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Sain opiskella sitä (ruotsia) järjestelmällisesti vasta seitsemännellä luokalla. Olin alusta alkaen valtavasti muita edellä, ruotsintaitoni oli jo kuusivuotiaana Kouvolan eliittiä. Olin kahminut käsiini kaikki mahdolliset ruotsinkieliset lehdet ja esitteen. Kukaan ei puhunut ruotsia Kouvolassa. Kaupungin kaikki kolme suomenruotsalaista pysyttelivät kotioloissa, etteivät saisi turpaan. Kun vaadin Sokoksella palvelua ruotsiksi, sain osakseni vain häijyn mulkaisun.”

Mikko Virtanen on kansallisuustransvestiitti. Hän on suomalainen mies joka sydämeltään tuntee olevansa pesunkestävä ruotsalainen. Tällainen erilaisuus ei ole helppoa, etenkään kun on lähtöisin Kouvolasta. Myöskään aikuinen Mikko ei saa osakseen ymmärrystä.  Kasvava ahdistuneisuus suomalaisuudesta saa lopulta aikaan erikoisen tapahtumaketjun, joka vie Mikonkin viimein kohti onnellista ruotsalaista elämää. Ruotsalaisuuden hinta on kuitenkin kova, eikä siitä ihan kaikki voi selvitä siitä hengissä.

Ajatuksia: Minuun Nousiaisen huumori upposi oikein mukavasti. Tarina oli varsin viihdyttävä, tosin jos olisin itse suomenruotsalainen voisin olla ihan toista mieltä. Päähenkilö Mikko osoittautui ennakoitua huomattavasti "sairaammaksi" tapaukseksi, ja tarinaan sisältyi muutonkin elementtejä, joita en todellakaan osannut odottaa. Seuraavaksi lienee etsittävä tästä tehty elokuva käsiin.

2 kommenttia:

  1. Löysinpä taas uuden kivan blogin! :) Koin tämän aika samalla tavalla kuin sinä, eli Nousiaisen huumori toimi. Olen nähnyt myös elokuvan, mutta se ei valitettavasti kolahtanut ollenkaan samalla tavalla. Harmi, sillä olin odottanut sitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Krista, mukavaa kun löysit tänne.
      Harmi jos elokuva ei ole hyvä, mutta näinhän se valitettavan usein menee. Tuo Miikan huumori on kyllä ihan omanlaistaan ja sen on hyvin tunnistettavissa samanlaisena kuin joskus teininä. Tosin luokkakaverin kirjallisista kyvyistä ei ollut mitään havaintoa tuolloin, toisaalta mitäpä sitä teinityttö olisi miespuolisista luokkakaveristaan tiennyt muutoinkaan :).

      Poista

Kiitos kommentista!