Kuinka kuolleita käsitellään – Ajvide Lindqvis John

Nimi: Kuinka kuolleitä käsitellään
Tekijä: Ajvide Lindqvis John
Julkaistu 2010
Sivuja: 400
Luokka: 84.2 Kauhu
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tukholmaa koettelee ennenkuulumaton helleaalto. Ihmiset kärsivät hirvittävästä päänsärystä ja sähkölaitteet toimivat oudosti. Tapahtuu jotain ja kuolleet heräävät. Syntyy kaaos ja ihmiset pelkäävät kotiin pyrkiviä omaisiaan, ovat sitten kuolemansa jälkeen missä kunnossa tahansa. Tiedemiehet ovat ymmällään eivätkä osaa selittää ilmiötä. Viranomaiset eivät tiedä miten toimia näiden kuolleiden epäkuolleiden kanssa. Käsitys opitusta kuolemasta ja ikuisuudesta kokee kolauksen. 

Ajatuksia: Tämä on pelottava ja outo kirja. Outo positiivisessa mielessä. Minulle kirjailin tyyli on jo entuudestaan tuttu, joten outous ei säikäyttänyt.  Asioita tai niiden syitä ei liiemmin selitellä. Lopussa ei tule selvää ratkaisua, vaan kukin voi itse ajatella tarinan kokonaisuutta.

Minä pidän näistä kauhukirjoista, vaikka ne todellakin kauhistuttaa. Herkille lukijoille en tätä suosittele, mutta muuten kyllä. Ihanan kamalaa ja pelottavaa outoutta, joka kuitekin osuu lähinurkille.

Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Iloisia aikoja mielensäpahoittaja
Tekijä Tuomas Kyrö
Julkaistu 2014
Sivuja: 248
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tällä kertaa mielensäpahoittaja valmistautuu huolella tulevaan, luonnollisesti huomattavasti huonompaan tulevaisuuteen, laatimalla testamentin, tekemällä arkkunsa itse ja hoitamalla muutoinkin hautajaisjärjestelyjä. Ei tällaisia asioita jätetä muiden hoidettavaksi, itse ne on hoidettava, että saa sitten mieleisensä. 

Poika ja miniä ovat huolissaan, olisiko Mielensäpahoittajan vallannut masennus tai sairaus. Mutta monenlaista seikkailua on luvassa ennen kuin arkku on valmis ja testamentti laadittu.

Ajatuksia: Olen Tuomas Kyrölle äärettömän kiitollinen tästä ihanasta hahmosta. Väkisinkin tulee mieleen Havukka-ahon ajattelija, mutta sehän on vain positiivista. Mielensäpahoittaja on äärettömän viisas ja lämminhenkinen hahmo, vaikka yrittääkin sitä peitellä. Minä pidän hänestä suunnattoman paljon, kirja kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini. Suosittelen ihan kaikille. Kirjaa kannattaa lukea niin, että näkee myös sarkastisen huumorin läpi, koska tässä on oikeasti tärkeää ja todellista asiaa. Asioita mitä jokaisen meistä kannattaa vähän miettiä. Suhdetta ikäihmisiin, maailmaan ja siihen mikä on todella tärkeää ja mikä ei. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen tavannut montakin "mielensäpahoittajaa" ja arvostan heitä. Hieno kirja, kiitos!

Verenjanoa Dallasissa, osa 2 – Charlaine Harris

Nimi: Verenjanoa Dallasissa, osa 2
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 292
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse elämää ei voi sanoa tylsäksi. Tällä kertaa nainen löytää työkaverinsa murhattuna ja pian sen jälkeen hänen kimppuunsa hyökkää mainadi, olento jota Sookie ei tiennyt olevankaan kuin taruissa. Mainadi vahingoittaa Sookieta pahasti ja jättää samalla viestin vampyyri Ericille. Luonnollisesti Bill vampyyrikavereineen pelastaa Sookien täpärästi vähintään erikoisilla hoidoilla. Hoito ei tietenkään ole ilmaista, vaan vastapalveluksena Sookieta lainataan Dallasin vampyyreille. Ja mukaan tulee tietysti lisää epäluonnollisia olentoja.

Ajatuksia: Vauhti on huimaa ja edelleen tämä viihdyttää. Koska genree on niin epätodellinen kuin on, hyväksyn kaiken maailman outoudet tarinaan kuuluvina. Eihän tämä mitään kirjallisuuden huippua ole, mutta viihdyttävää, ja se on minulle tärkeintä juuri nyt. Silti hieman epäilyttää, jaksanko samaa menoa kovin pitkään, vai alkaako homma kaikessa yliampuvuudessaan tökkiä.

Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta - Blaine Harden

Nimi: Leiri 14: Pako Pohjois-Koreasta
Tekijä Blaine Harden
Julkaistu 2012
Sivuja: 195
Luokka: 99.11 muistelmat/elämänkerrat
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Shin Dong-hyuk syntyi v. 1982 Pohjois-Korealaisella vankileirillä nro 14. Hän näki kuinka hänen äitinsä ja veljensä teloitettiin. Hän itse joutui kidutettavaksi ja kohtelu leirillä on muutoinkin julmaa. Leirillä koettiin jatkuvaa nälkää ja vartijat saivat tehdä vangeille mitä halusivat. Leirillä syntyneet lapset saivat kärsiä vanhempiensa synneistä ja heidän ainoa tarkoituksensa oli tehdä pakkotyötä. Leirillä lapsia opetettiin pettämään ja ilmiantamaan toisensa, koska siten oli mahdollisuus saada edes vähän lisää ruokaa. Oma perhekin on lähinnä vihollisia joiden kanssa kilpaillaan vähäisestä ravinnosta.

Shin Dong-hyuk on myös ainoa joka on tuolta leiriltä päässyt pakoon. Sopeutuminen ulkopuoliseen elämään ei myöskään ollut helppoa. Shin joutuu opettelemaan olemaan inhimillinen ihminen, joka tuntee jotain, myös sääliä.  

Ajatuksia: Äärettömän mielenkiintoinen, järkyttävä ja ajatuksia herättävä tarina. Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on vielä mahdollista. Hitusen kärsin siitä tiedosta, että Shin oli myöhemmin paljastanut, että osa tarinasta on valhetta, tosin hän ei koskaan paljastanut mikä kaikki. Jäi tunne, että Shinin traumaattinen lapsuus leirillä on vaikuttanut niin paljon hänen persoonaansa, ettei tiedä mitä uskoa. Kuinka paljon Shin manipuloi kuulijoitaan? Niin tai näin, olot leirillä olivat varmasti kauheat ja teot mitä lapsetkin joutuivat tekemään ja todistamaan ovat varmaan niin syvällä, ettei niitä korjata ehkä koskaan.

Herkille lukijoille en pysty tätä suosittelemaan, mutta muuten tämä avaa silmiä mitä nykypäivän maailmassakin edelleen tapahtuu.

Älä tähti putoa – Marja-Leena Heino

Nimi: Älä tähti putoa
Tekijä Marja-Leena Heino
Julkaistu 2015
Sivuja: 233
Luokka: 84.2 jännitys
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Rikosylikonstaapeli Karli Eerola alkaa tutkimaan kadonneen iranilaistytön tapausta. Viimein tytöstä löytyy valvontakameran kuvaa, jossa nuori nainen tuijottaa sillalta alas tyhjyyteen, jalka valmiiksi kaiteen alimmalla pienalla. Alkaa tiukka tutkinta missä pengotaan Farahanin suvun historiaa enemmänkin. Onko tyttö kunniamurhan uhri, vai tapahtuiko mallitoimiston tiimoilta jotain outoa. 

Ajatuksia: Päähenkilö Karli Eerola on uskovainen romani, ja tämä jo itsessään tuo mukavaa ”erilaisuutta” perinteiseen kotimaiseen dekkariin. Aihe oli mielenkiintoinen ja kerronta sujuvaa. Valitettavasti loppu tuotti pienoisen pettymyksen, mutta koska Heinon kerronta vaikutti kotoisalta, tutustun varmasti hänen muihinkin kirjoihinsa

Järjestäjä – Antti Holma

Nimi: Järjestäjä
Tekijä Antti Holma
Julkaistu 2014
Sivuja: 380
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Lillukka oli sellainen nainen, että hän halasi. Halitaan, hän huusi. Hän halasi minua joka aamu niin, että hänen liian tiukka paitansa nostattamana hikiläiskä osui paljaaseen käsivarteeni märkänä ja lämpimänä, jätti iholleni kostean merkin. Hänen halauksensa ei ollut halaus, se oli kehollinen nuolaisu, jossa hän antoi koko pontevan maallisen massansa vartaloni kannateltavaksi. Hän romahti ylleni, ja minä sain pitää häntä pystyssä.”

Tarmo on töissä kirjastossa, ja vasten tahtoaan halausten kohteena ja ”yksi tytöistä”. Tarmo kuitenkin haluaa epätoivoisesti löytää miehen itsessään. Tarmo inhoaa työkavereitaan, paitsi Minnamaria joka on ihan melkein ok. Sitten Tarmo kohtaa kirjastossa miehen, joka on kertakaikkisen täydellinen, niin upea, että sillä kuitataan kertyneet myöhästymismaksukin. Tarmon on aika vaihtaa maisemaa ja ottaa selvää tuosta ihanuudesta. Näin hän päätyy Suomalaisen teatterin järjestäjäksi.

Ajatuksia: Olin tarkoituksella jättänyt lukematta kaikki tätä kirjaa koskevat arvostelut joten lähtökohtaisesti en tiennyt tästä mitään. Pidin kirjassa Holman sujuvasta tekstistä ja sarkastisesta huumorista. Kuitenkin tämä osoittautui todella synkäksi kirjaksi. Kirjan loppupuolella tuli sama tunne kuin joskus teininä, kun luin ranskan kokeisiin. Luin kyllä, mutta en ymmärtänyt mitään. Tuli ahdistunut ja hämmentynyt olo. Siinä missä alku vaikutti lupaavalta, loppu oli minulle liian erikoista ja ahdistavaa. Holma osaa kirjoittaa, sitä en kiellä, mutta tämä ei ollut minun kirjani.